Seosteräs, joka tunnetaan myös nimellä seosteräsputki, viittaa rautahiiliseokseen, joka koostuu muista materiaaleista kuin hiilestä ja raudasta sekä seosalkuaineista, ja sopiva määrä yhtä tai useampaa seosalkuainetta lisätään tavallisen hiiliteräksen perusteella. Lisättyjen eri elementtien ja sopivan käsittelytekniikan mukaan voidaan saavuttaa korkea lujuus, korkea sitkeys, kulutuskestävyys, korroosionkestävyys, alhaisen lämpötilan kestävyys, korkean lämpötilan kestävyys, ei-magneettiset ja muut erityisominaisuudet. Seosteräksellä on yli 100 vuoden historia. Seosterästä käytettiin laajalti teollisuudessa 1800-luvun jälkipuoliskolla.
Seosteräksen tärkeimmät seosaineet ovat pii, mangaani, kromi, nikkeli, molybdeeni, volframi, vanadiini, titaani, niobium, zirkonium, koboltti, alumiini, kupari, boori, harvinaiset maametallit jne.
Niistä vanadiini, titaani, niobium, zirkonium jne. ovat vahvoja kovametallia muodostavia elementtejä teräksessä. Niin kauan kuin hiiltä on riittävästi, ne voivat muodostaa omia karbidejaan sopivissa olosuhteissa. Kun hiiltä ei ole, tai korkean lämpötilan olosuhteissa ne tulevat kiinteään liuokseen atomeina; Mangaani, kromi, volframi ja molybdeeni ovat karbidia muodostavia alkuaineita, joista yksi osa tulee kiinteään liuokseen atomitilassa ja toinen osa muodostaa korvaavan sementtiitin; Alumiini, kupari, nikkeli, koboltti, pii jne. ovat alkuaineita, jotka eivät muodosta karbideja ja ovat yleensä kiinteässä liuoksessa atomitilassa.
